Hyvää uutta vuotta!

Heissan ja hyvää uutta vuotta.


Tämän vuoden viimeinen päivä tosin alkoi surullisissa merkeissä. Pahoitteluni ja lämpimät halit Espoon menehtyneiden omaisille. Minun pieneen päähäni ei mahdu tämä ajatus toisen ihmisen satuttamisesta tällä tasolla ja tahallisesti ollenkaan. Onko jollain oikeus tälläisii tekoihin, olipa itse kuinka loukattu tahansa omasta mielestään. Millä tavalla voi vinksahtaa, että kuvittelee että saa ottaa toisen elämän päättämisen käsiinsä? En tosin ole täydellinen itsekään, joten en lähde tekemään analyysiä ihmisten käytösestä ja typeryydestä.

Tämä vuosi on ollut kokonaisuutena ihan hyvä, hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä on nyt yritetty jakaa tasapuolisesti pienempiin osiin ettei jäisi vaan mitään hampaankoloon ja murehdittavaa tai liikaa innostusta ensivuodelle. Ei taitaisi vuosi alkaa turhan hyvin muuten. No ensi vuodesta on kuitenkin tehtävä hyvä vuosi sattuipa sitten mitä hyvänsä. Yksi tärkeä koulu loppuu ja on paljon opiskeltavaa jäljellä että saa hyvät arvosanat. Peukut pystyyn.

No niin... nyt teen uuden vuoden lupauksen. Minä lupaan ja vannon että nostan numeroita vuoden loppuun mennessä ja hankkia itselleni jotain kivaa tekemistä.

Jotain muuta myös: Lupaan yrittää olla kivempi ja mukavampi ihminen ensi vuonna.

Hauskaa ja onnekasta vuotta numero 2010!
Neppari ^^

Hämmennys

Kukkuu!

On taas vierähtänyt aikaa edellisestä blogimerkinnästä... Tässä välissä on ehtinyt tapahtua vähäsen. Eli olemme pienen lauluporukkamme kanssa aloittaneet aikaisemmin syksyllä projektin nuorisoteatteri Norsun kanssa. Lauluja on otettu Disney -elokuvista ja Norsulaiset ovat huolehtineet kammottavan kieroutuneesta juonen kulusta, joka itse asiassa on ihan hyvä. Nyt odottelen innolla muita yhteisharjoituksia, koska siellä saikin sitten nauraa. :D Mukavaa porukkaa nuo Norsut.

Sitten toinen asia, eilen oli tukioppilaiden paneelikeskustelu meidän koko koululle... Oli sellanen olo kuin olisi ollut akvaariossa ja ihmiset kuuntelee mitä siellä tapahtuu. No puhuttiin siellä sentään tärkeistä asioista... olis tullut melko turhake olo, jos oltaisiin vain tyhjän panttina siellä törötetty. Puhe oli nimittäin meidän koulumme KiVa -systeemistä (KiVa=Kiusaamista Vastustava, Kiusaamista Vastaan tai vaikka Kiusaamisesta Vapaa koulu) Siellä KiVa -tiimi kertoili esimerkkejä ja me tukarit pohdimme niiden syvimpiä olemuksia nuorina. Siellä oli erilaisuudesta tunteiden tärkeyteen ja muuta sellaista. No hyvin siitä selvisimme...

Nyt on ne pakkasetkin suvainneet tulla ja Nepparikin päätti ostaa oikein toimivan toppatakin, kun ei meinannut tareta enää villakangastakissa. Otin kuvia huurteisista puista viime tai toissaviikolla kun ihastelin maiseman...jotakin syvintä filosofista olemusta :D

Kuva on tosin otettu kännykällä, joten laatu nyt on mitä on...

Morjens,
Neppari

Suomalaisella sisulla. :D

Moikka taas.


Jännitin viimeviikosta lähtien vatsalihastestiä. Minulle kun tulee huono olo jo siitä äänestä joka siinnä kuuluu. Piip, piip.... Olenhan minä joka kerta siitä suoriutunut hyvin. Mutta kun edellisellä liikunnantunnilla tein harjoitukseksi sain juuri ja juuri 50 tehtyä. Koko päivän olin ihan paniikissa, että kohta kuolen. Aluksi tehtiin muita lihaskuntotestejä ja sitten liikunnan opettaja ilmoitti, että nyt patjoille, vatsojen aika. Olin jo päättänyt tähän mennessä että saisin parannettua tulostani ainakin siitä 82:a mitkä tein kaksi vuotta sitten. Tai se oli päättäväinen toivomus. Kaverini sanoi etten varmasti saisi tehtyä niin montaa tällä kertaa. Tein sitten 93 vatsalihasliikettä! Ja kaikista eniten koko liikunnan ryhmästä. Huhhuh. Otti se kyllä koville... Minun vatsalihakset on semmoset että jos on pakko pärjätä, niin sitten pärjätään. Sisulla menee... Nyt hankin suklaalla menetettyja kaloreita takaisin. Mitäs muutakaan :D

Muutakin? No kaipa tässä voisi jotain höpötellä. Huomenna alkaa joulukuu. Ja lasten joulukalenteri, olen ihan innoissani ja toivon että se olisi Tonttu Toljanteri. Muistan aina pienenä katsoneeni nenä melkein kiinni ruudussa mitä tapahtuu seuraavaksi. Nykyään kaikki joulukalenterit ja muut ovat niin luonteettomia. No jaa niinhän ne on nykyajan lapsetkin. :D

Miten voi kirjailija kirjoittaa sellaisia hahmoja, että meinaa mennä jalat alta kun ajatteleekin...? Minäkin haluan osata. Luin nimittäin erään kirjan, jonka mieshahmot olivat ihania. Ja sitten kun miettii sitä tarinan alkua, joka odottaa koneen syövereissä tulee melkein masennus. Kun on mielessä kaikki mitä tapahtuu keskellä tarinaa, mutta tämä alku...ei mitään. No jospa jostain iskee ispis ja vie mukanaan.

Roger,
Neppari

Randomeita ajatuksia

Terppaleiskis. :D

Olen ollut nyt aika laiska enkä oikein tehnyt mitään. Paitsi että viimeviikolla oli taas isoskoulutus (oli taas tosi kivaa) ja kengät on suoraan sanottuna aikas lailla paskana. Onneksi menen ensi viikolla erään ystäväni kanssa Iisalmeen. Pelastus. Jos sitä vaikka löytäis jonkin asteiset popot. Samalla voisi käydä elokuvissa... oon ootanu sitäkin riemua jo jonkin aikaa.

Mitä varten ei vois lumet pysyä nyt koko talven? Ei kun joku pälli meni ja ennusti että ne lähtee pois ja kunnon lumet tulis vasta helmikuussa. Mitäs tämä on? Ei tämmönen käy laatuun. Missä on ne lapsuuden kovat pakkaset ja hirvittävät hanget? No jaa... Olihan silloin pienempikin. Mutta silti. no joo...

Olen piirrellyt kuviksen tunneilla yhtä piirrustusta johonkin piirrustuskilpailuun ja toin sen nyt kotiin viimeisteltäväksi niin pikkuveljeni ja äitini olivat katsoneet piirrustusta ja todenneet ettei se voi olla minun tekemä. Kuulemma liian hieno...Jaahas onpa reilua tuokin.


En jaksa tehdä nyt kummoista tekstiä ja kuviakaan ei ole.
Neppari

Oulugospel

Terppa taasen. :D

Olin viime viikonloppuna Oulu Gospelissa ja siellä oli kivaa. Taisimme olla...en muistakkaan kuinka monta meitä oli siellä. Jokatapauksessa...hauskaa oli varsinkin kun kävimme syömässä lauantaina.

Perjantaina lähdimme kahdelta seurakuntatalon pihasta ja linja-auto kaasutteli Kiuruvedelle poimimaan loput tulijat. Sieltä jatkoimme matkaa kivasti eteenpäin pysähtymättä. Paitsi sitten Tupoksen ABC:llä. Ajattelin säästää rahojani ja söin vähän, sillä lintissä istuminen ei juuri energiaa kuluta. Siitä vielä vajaa tunti ajomatkaa ja tulimme Ouluun. Menimme suoraan Pohjankartanon kouluun, jossa esiintyivät Teo ja Tera nimiset yhtyeet. Olin ihan innoissani tästä jälkimmäisestä, sillä se soittaa sellaista musiikkia jota tykkää kuunnellakin.
Teon kitaristi ja "lainassa" ollut kosketinsoittaja Lumina Polariksesta.

Teran ihana rumpali Matti.

Ja Teran basisti Jesse. (jolla oli tosi hieno basso)

Tämän konsertin jälkeen menimme kuuntelemaan afrikkalaista messua, jossa ei ollut ainuttakaan afrikkalaista. Tosin sielläkin oli kivaa kun laulettiin vaan koko ajan. Sitten mentiin takaisin sinne koululle ja nukkumaan.

Lauantai olikin sitten täysi päivä. Oli monen moista tekemistä ja kuuntelemista kuten Dissonassi, Soul Connection (jotka eivät saaneet yhtä hyvää vastaanottoa kuin edelliset bändit) ja Bass'n Helen (joka sai koko salin mukaan) Suurin osa tapahtumista oli Oulun teatterissa.

Lauantain ainut lämmin ruoka oli joskus kolmen ja neljän välillä kun kaksi ystävääni ja nuorisotyönohjaaja kävimme syömässä. Nauroimme niin paljon että ihmiset alkoivat katsoa pitkään. Oli muuten hyvä pitsaa, loppupäivä menikin sitten siinä kun yritti peittää suuta ettei haise ihan valkosipulilta. :D

Muuta en sano... menee muuuten pitkäksi. :D
Neppari

Moikkelis mooi. :D

Olin viinkonloppuna isoskoulutuksessa. Mietin, että mitä siitäkin tulee kun kaksi kaveriani päättivät olla tulematta. Kuulin kommentin: "Ärsyttäis minuaki jos menisin sinne." Nyt voin kyllä sanoa että: "Ärsyttäis minuaki jos en olis menny sinne". Oli nimittäin tosi kivaa. Ihmiset ovat ihan erilaisia siellä kuin koulussa ja kenen tahansa viereen voi sohvalle mennä istumaan miettimättä sen kummempia.

Saatiin tehtäväksi hartauden pito uusille isosille ja vieraileville vanhoille. Aikaa oli vähänlaisesti, mutta hartauksista tuli hyviä. Oma aiheeni oli "Elämän leipä". Ei ihan helppo, mutta ei mikään vaikeakaan ja sain paljon kehuja muilta isosilta. Hartauden pito ei jännittänyt, ei sitten yhtään. En tiedä olisiko pitänyt.

Pelasimme paljon mafiosoa koulutuksessa. Pelissä ei sinänsä ole järkeä. Mafiosot yrittävät "tappaa" kaikki, jotka ehtivät ja muut yrittävät saada ne kiinni. Aika on yhteistä ja kivaa, mutta peli voi olla tylsä jos on siviili. Ensimmäisen kerran kun olin mafioso, voitimme yhden uuden poikaisosen kanssa pelin "tappamalla kylästä" kaikki asukkaat. Melko ovelaa. Toisen kerran ei onnistunut.

Asiasta viidenteentoista. Joskus minä varmasti tukehdun ehtoollisella siihen viiniin ja leipään. Tänäänkin vetäisin henkeen viinin. Ei ollut kivaa, ei...No tavallaan tämä asia kyllä liittyi isoskoulutukseen, koska kirkon jälkeen se sitten loppui.

Eipä tässä muuta... kai.
Neppari

Kuka uskaltaa lukea?

Heissan. Uskaltaudutko lukemaan Nepparin oman ensimmäistä tekstiä? ^^

Köh köh...

Mikä nyt on mennyt minuun, oi, niin terveeseen ihmiseen. Olen saanut yskän ja erittäin ärsyttävän sellaisen. Villasukatkaan ei auta jos luistelee liikuntatunnilla liian vähissä vaatteissa. Ja vielä niillä koulun tylsillä luistimilla, että pystyssä pysyminen on jo taidetta itsessään. No jaa, ei pidä syyttää luistimia jos on itse vähän ruosteessa.

Vaikka olinkin kyllä ihan pirun hyvä maalissa. En tavallisesti saa minkäänlaisen kappaleen pyrkimystä mennä maaliin estettyä. Kaksi, vaikka kuinka monesta maaliyrityksestä meni vaan sisään. Siinä hyvä puoli liikunnanryhmän vaihtumisessa, uudet kun ei lauo niin kovaa, ettei kekee nähä missä pallo menee. Muita ei taida sitten ollakkaan niin paljon. No se liikunnasta.

Tänään terveystiedon tunnilla oli sijainen, joka on ollut jo aikaisemminkin useammallakin tunnilla, käski "jatkaa ryhmätöitä" vaikka opettajan käsky oli aloittaa niiden tekeminen. Ryhmä muuten oli hyvä, mutta kun saa itse joko kirjoittaa tai sanella mitä muut kirjoittaa. Ja jos kirjoittaa itse on heti joku penaalilla ja tuhoaa vihkoa. Ja sitten sitä saa itse paikkailla myöhemmin. Sitten kun oli tehty noin puoleenväliin, sijainen sanoi että on enää vartti tehdä esitelmiä. Mitä ihmettä? Tuntia on vielä puolet jäljellä, eikä niitä esitetä edes tänään, ajattelin. No niin se vain on, sijainen vastaa kysymyksille. No aijjaa sitten. Alkaa armoton väkertäminen. Sain kun sainkin esitelmän valmiiksi. Hyvä niin.

Tämä taitaakin sitten olla tässä. Kertoilen lisää kun jaksan. :D