Suomalaisella sisulla. :D

Moikka taas.


Jännitin viimeviikosta lähtien vatsalihastestiä. Minulle kun tulee huono olo jo siitä äänestä joka siinnä kuuluu. Piip, piip.... Olenhan minä joka kerta siitä suoriutunut hyvin. Mutta kun edellisellä liikunnantunnilla tein harjoitukseksi sain juuri ja juuri 50 tehtyä. Koko päivän olin ihan paniikissa, että kohta kuolen. Aluksi tehtiin muita lihaskuntotestejä ja sitten liikunnan opettaja ilmoitti, että nyt patjoille, vatsojen aika. Olin jo päättänyt tähän mennessä että saisin parannettua tulostani ainakin siitä 82:a mitkä tein kaksi vuotta sitten. Tai se oli päättäväinen toivomus. Kaverini sanoi etten varmasti saisi tehtyä niin montaa tällä kertaa. Tein sitten 93 vatsalihasliikettä! Ja kaikista eniten koko liikunnan ryhmästä. Huhhuh. Otti se kyllä koville... Minun vatsalihakset on semmoset että jos on pakko pärjätä, niin sitten pärjätään. Sisulla menee... Nyt hankin suklaalla menetettyja kaloreita takaisin. Mitäs muutakaan :D

Muutakin? No kaipa tässä voisi jotain höpötellä. Huomenna alkaa joulukuu. Ja lasten joulukalenteri, olen ihan innoissani ja toivon että se olisi Tonttu Toljanteri. Muistan aina pienenä katsoneeni nenä melkein kiinni ruudussa mitä tapahtuu seuraavaksi. Nykyään kaikki joulukalenterit ja muut ovat niin luonteettomia. No jaa niinhän ne on nykyajan lapsetkin. :D

Miten voi kirjailija kirjoittaa sellaisia hahmoja, että meinaa mennä jalat alta kun ajatteleekin...? Minäkin haluan osata. Luin nimittäin erään kirjan, jonka mieshahmot olivat ihania. Ja sitten kun miettii sitä tarinan alkua, joka odottaa koneen syövereissä tulee melkein masennus. Kun on mielessä kaikki mitä tapahtuu keskellä tarinaa, mutta tämä alku...ei mitään. No jospa jostain iskee ispis ja vie mukanaan.

Roger,
Neppari