Wohoo! Keikkafiiliksiä.

Moikkelis.

MIKÄ KEIKKA! Vaikka 5 tuntia ulkona odottamassa on pienoinen aika odotella. Siinnä keksi jos jonkinmoista tekemistä ja oli hyvä jono, kukaan ei valittanut jos joku kävi jossain hakemassa ruokaa, koska kaikilla oli kylmä ja käveleminen helpotti melkoisesti. Sitten kun pääsi sisälle jalat ja selkä alkoivat jo olla aika kiepeinä. Lämppäribändi, Winterborn, oli ihan pätevä vaikka kappaleiden sisältöä voisi ehkä hieman katsoa ja esiintymistä parantaa. Winterborn oli puolituntia myöhässä ja siksi oli myös Sonata. No kun tyypit tuli lavalle se kyllä unohtu aikas hyvin. Setti oli hyvä ja jotakuinkin tällainen (ensimmäiset 4 ovat suht varmoja järjestykseltä, loput ei niinkään):

(Intro: Everything Fades to Gray, Instumental)
Flag in the Ground
Paid in Full
Fullmoon
8th Commandment
Black Sheep
As If The World Wasn't Ending
The Last Amazing Grays
Juliet
Replica
The Cage (Häkki, perkele!)

Encore
In Black and White
Don't Say a Word
(Outro Everything Fades the Gray laulettuna loppua)

Oli kyllä hyvä. Vaikka sitten pois mennessä oli kaikkia ihme hihhuli-humalaisia. Ja kaikki vaan tunki edelle. Narikalla oli liian vähä porukkaa ja jono oli HIDAS. Ja se harmitti. Sitten piti vielä löytää äiti jostakin. Se kävi melko helposti. Kun tultiin nukkumapaikalle, siis kummin kotiin, oli lievä nestehukka ja join kun sieni.

Nyt kun kuulee jonkun kappaleen setistä tulee ihan keikkafiilis. :D

En uskalla laittaa videoita, kun laulan niissä ite niin kovasti ja välillä ihan nuotin vierestä. Mutta laitan siskon blogin tänne linkkinä niin jos kiinnostaa, sieltä saattas löytyä koko The Last Amazing Grays pyroineen kaikkineen. www.ratvanankolo.blogspot.com

*laulaa* "She should not lock the open door (run away, run away, run away!) fullmoon is on the sky and he's not man anymore!

Nii ja niistä pyroista! Fullmoonissa on kohta jossa lauletaan "knock on the door" ja sitten tuli PUM PUM! pyrot, semmoset kunnon lieskat! Ja oli muutenki kivat. Vaikka joskus piti kyllä sulkee silmät kun tuli kuumaa ilmaa. :D

Minun edessä oli siinnä yksi pari, jotka sitten ei heilunu yhtään, kismaili koko As If The World Wasn't Endingin ajan ja oli pitkiä. Ja minä vahingossa löin sitä poikaa monesti päähän. Sori. *mouhahhaaa* Ja se oli oikeesti vahinko.

Nyt tulee kuvia. Täyttä varmuutta niitten ottajasta ei ole. Joko minä tai sitten rakas siskoni.
Henkka, jonka hiukset näytti oikeesti tosi hienolta tuossa valossa, mutta se on se pikkukameran laatu.Eliaksen soolo.

Tony.Ja loppukumarrus, järjestys on vasemmalta oikealle: Tommy. Elias, Tony, Marko, Henkka

Sinnäpä keikkakuulumiset,
Neppari

Tiditti tiditti! Tanssi ja laula!

HEEEEIISSAAAN! :D

Jippiaijee! Enää kymmenen päivää Sonata Arctican keikkaan Oulussa! *tanssii ympäriinsä hoilotellen* Olen ihan innoissani ja lippu on (vielä) tallessa. Nyt vaan laskemaan päiviä. 9...8...7...jne.

Oli taas isoskoulutus. Olimme Kivistön majalla. Ulkona kylmä, alakerrassa viileä ja ylhäällä kuuuuuma. Yöllä meinasi sulaa makuupussin sisälle. Varsinkin ensimmäisenä yönä kun nukuin erittäin ahtaasti erään ystäväni ja yhden uuden poikaisosen välissä. Toisena yönä en sitten sitä poikaa sinne päästänytkään Meinasin kuolla kuumuuteen mutta onneksi selvisin. Meillä oli ongelmien selvitystä, joista en kerro sillä tiedän ainakin yhden joka aikoo mennä isoskoulutukeen kunhan on riparin käynyt ja mahdollisesti lukee tätä tekstiä. Ja minä pääsin ripari-isoseksi! *tanssii taas* Kakkos ripari täältä tullaan! Varokaa lapsoset! Sain tosin vuoden nuhan sieltä Kivistöltä. -.-'

Kaikki Hyvää yötä! -esitykset on jo pidetty ja on hieman epäselvää onko ensiviikolla sitten koululaisesitys, koska päivää ei ole ilmoitettu.

No nyt kyllä koskee päähän niin paljon että on pakko lopettaa. Nukkumaan.
Neppari

Heips taas.

Nyt on takana ensimmäinen Hyvää yötä! -esitys. Siis se disney projekti, josta kerroin jo aikaisemmin. Se meni yllättävän hyvin, vaikka Can You Feel the Love Tonight/Tunnetko jo rakkauden meni vähän päin mäntyjä kun lauloin täysin palkein väärät sanat. :D
Mikäpä siinnä. Ai niin ja aivan lopussa lähdin pois lavalta liian aikaisin. Tulin takaisin hyvin huomaamattomasti. Ensi-ilta oli mahdottoman hauska, koska näyttelijät keksivät ihan uusia juttuja sinne väliin. Nauroimme siellä muitten laulajien kanssa ihan tosissaan.

Voi että ärsyttää...muuten päivä oli hyvä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Mutta nyt minun mese ei toimi. Nyt just kun tekisi mieli jutella muille ihmisille. Grrr.

Muuta ei,
Neppari

Taaaammikuu on pakkaskuuu...! :D

Moikka taas. ^^


Taaspa kirjoitan tänne jotain. Huomasin tässä yksi päivä, että neiti Marple onkin uusi. Mitähän sille vanhalle on tapastunut? Mietin ensin, että onko tämä taas se edellinen, mutta se olikin ihan uusi. Näyttää enemmän siltä ensimmäiseltä. Oikeastaan kaikenlaiset etsiväohjelmat ovat tosi hyviä. Varsinkin nämä brittiläiset kirjoista tehdyt hakkaa kaiken maailman Monkit mennen tullen. (anteeksi kaikille Monkin ystäville) Harmi vaan että arvaan usein kuka on syyllinen tai mitä on tapahtunut.

Otin ulkona pakkasessa kuvia ja meinasi sormet jäätyä kiinni laukaisijaan.

Aika loppuvaiheessa otin nämä kuvat ja naamakin alkoi olla jo kovilla. -25 ° c on jo aika kylmä.

Nyt alkaa jo melkein pelottaa. Otan melkein samanlaisia kuvia kun rakas siskoseni. :D

Ulkoiluhetkeni jälkeen sain idean uudelleen piirtää yhden luonnoksen vihkosta. Kokeilin samalla leimasinta, jossa on minun nimi japaniksi. :D (kiitos siitä M:lle)
Laatu on taas sitä skannattua.

Muuta en sano, (:D)
Neppari.

Hyvää uutta vuotta!

Heissan ja hyvää uutta vuotta.


Tämän vuoden viimeinen päivä tosin alkoi surullisissa merkeissä. Pahoitteluni ja lämpimät halit Espoon menehtyneiden omaisille. Minun pieneen päähäni ei mahdu tämä ajatus toisen ihmisen satuttamisesta tällä tasolla ja tahallisesti ollenkaan. Onko jollain oikeus tälläisii tekoihin, olipa itse kuinka loukattu tahansa omasta mielestään. Millä tavalla voi vinksahtaa, että kuvittelee että saa ottaa toisen elämän päättämisen käsiinsä? En tosin ole täydellinen itsekään, joten en lähde tekemään analyysiä ihmisten käytösestä ja typeryydestä.

Tämä vuosi on ollut kokonaisuutena ihan hyvä, hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä on nyt yritetty jakaa tasapuolisesti pienempiin osiin ettei jäisi vaan mitään hampaankoloon ja murehdittavaa tai liikaa innostusta ensivuodelle. Ei taitaisi vuosi alkaa turhan hyvin muuten. No ensi vuodesta on kuitenkin tehtävä hyvä vuosi sattuipa sitten mitä hyvänsä. Yksi tärkeä koulu loppuu ja on paljon opiskeltavaa jäljellä että saa hyvät arvosanat. Peukut pystyyn.

No niin... nyt teen uuden vuoden lupauksen. Minä lupaan ja vannon että nostan numeroita vuoden loppuun mennessä ja hankkia itselleni jotain kivaa tekemistä.

Jotain muuta myös: Lupaan yrittää olla kivempi ja mukavampi ihminen ensi vuonna.

Hauskaa ja onnekasta vuotta numero 2010!
Neppari ^^

Hämmennys

Kukkuu!

On taas vierähtänyt aikaa edellisestä blogimerkinnästä... Tässä välissä on ehtinyt tapahtua vähäsen. Eli olemme pienen lauluporukkamme kanssa aloittaneet aikaisemmin syksyllä projektin nuorisoteatteri Norsun kanssa. Lauluja on otettu Disney -elokuvista ja Norsulaiset ovat huolehtineet kammottavan kieroutuneesta juonen kulusta, joka itse asiassa on ihan hyvä. Nyt odottelen innolla muita yhteisharjoituksia, koska siellä saikin sitten nauraa. :D Mukavaa porukkaa nuo Norsut.

Sitten toinen asia, eilen oli tukioppilaiden paneelikeskustelu meidän koko koululle... Oli sellanen olo kuin olisi ollut akvaariossa ja ihmiset kuuntelee mitä siellä tapahtuu. No puhuttiin siellä sentään tärkeistä asioista... olis tullut melko turhake olo, jos oltaisiin vain tyhjän panttina siellä törötetty. Puhe oli nimittäin meidän koulumme KiVa -systeemistä (KiVa=Kiusaamista Vastustava, Kiusaamista Vastaan tai vaikka Kiusaamisesta Vapaa koulu) Siellä KiVa -tiimi kertoili esimerkkejä ja me tukarit pohdimme niiden syvimpiä olemuksia nuorina. Siellä oli erilaisuudesta tunteiden tärkeyteen ja muuta sellaista. No hyvin siitä selvisimme...

Nyt on ne pakkasetkin suvainneet tulla ja Nepparikin päätti ostaa oikein toimivan toppatakin, kun ei meinannut tareta enää villakangastakissa. Otin kuvia huurteisista puista viime tai toissaviikolla kun ihastelin maiseman...jotakin syvintä filosofista olemusta :D

Kuva on tosin otettu kännykällä, joten laatu nyt on mitä on...

Morjens,
Neppari

Suomalaisella sisulla. :D

Moikka taas.


Jännitin viimeviikosta lähtien vatsalihastestiä. Minulle kun tulee huono olo jo siitä äänestä joka siinnä kuuluu. Piip, piip.... Olenhan minä joka kerta siitä suoriutunut hyvin. Mutta kun edellisellä liikunnantunnilla tein harjoitukseksi sain juuri ja juuri 50 tehtyä. Koko päivän olin ihan paniikissa, että kohta kuolen. Aluksi tehtiin muita lihaskuntotestejä ja sitten liikunnan opettaja ilmoitti, että nyt patjoille, vatsojen aika. Olin jo päättänyt tähän mennessä että saisin parannettua tulostani ainakin siitä 82:a mitkä tein kaksi vuotta sitten. Tai se oli päättäväinen toivomus. Kaverini sanoi etten varmasti saisi tehtyä niin montaa tällä kertaa. Tein sitten 93 vatsalihasliikettä! Ja kaikista eniten koko liikunnan ryhmästä. Huhhuh. Otti se kyllä koville... Minun vatsalihakset on semmoset että jos on pakko pärjätä, niin sitten pärjätään. Sisulla menee... Nyt hankin suklaalla menetettyja kaloreita takaisin. Mitäs muutakaan :D

Muutakin? No kaipa tässä voisi jotain höpötellä. Huomenna alkaa joulukuu. Ja lasten joulukalenteri, olen ihan innoissani ja toivon että se olisi Tonttu Toljanteri. Muistan aina pienenä katsoneeni nenä melkein kiinni ruudussa mitä tapahtuu seuraavaksi. Nykyään kaikki joulukalenterit ja muut ovat niin luonteettomia. No jaa niinhän ne on nykyajan lapsetkin. :D

Miten voi kirjailija kirjoittaa sellaisia hahmoja, että meinaa mennä jalat alta kun ajatteleekin...? Minäkin haluan osata. Luin nimittäin erään kirjan, jonka mieshahmot olivat ihania. Ja sitten kun miettii sitä tarinan alkua, joka odottaa koneen syövereissä tulee melkein masennus. Kun on mielessä kaikki mitä tapahtuu keskellä tarinaa, mutta tämä alku...ei mitään. No jospa jostain iskee ispis ja vie mukanaan.

Roger,
Neppari